Katson, kuinka väreet kulkee pitkin selkääsi,
oivallan, ett´ onneni löytyy läheltäsi.
Sinusta heijastuu valo hiljaa tanssien,
tuo tuike tuhansien peilien.
Unohda en milloinkaan mä tätä tunnelmaa,
kun lempeästi aallot kotirantaa koskettaa.
Sinun kauneuttasi voisin katsoo aina vaan:
vesi sekä valo käyvät dialogiaan.
Kuin arka ensitanssi kahden rakastavaisen
on välken kotijärven aaltojen.
Säihkyt siinä niinkuin oisit peili kirkkain,
taikas´ tahdon ikuistaa mä muotoon metallin.
Susta virtaa voimaa minuun hiljaa helkkyen,
mihinkään muualle mä enää kaipaa en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti