"Paskat minä häntä tunne!"
minä huusin niille, kun ne
sanoivat, et olin siinä jengissä.
Kukon laulaessa muistin,
minä itkin, päätä puistin.
Olin halunnut vain pysyy hengissä.
Ja mä piiloon kompuroin vaan,
vaikka sai mun sielun soimaan
se Nasaretin kirvesmies,
joka sanoi: aika koittaa,
kun rakkaus vihan voittaa,
on silloin poissa sortajan ies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti