Ei tullut vapautustaistelijaa,
ei katkennut sortajan ies.
Tuli itseoppinut opettaja,
kaljantuoksuinen höyläämön mies.
Ei ollut vartta, ei kauneutta,
johon oisimme mielistyneet.
Hän opetti armoa, laupeutta,
ja sai pillastumaan oppineet.
Hän lähetti viestiä serkulleen
synkän vankilan uumeniin:
Täällä rammat jo tanssivat ripaskaa,
mykät huikkaavat: ”Kuulemiin!”
Hän ei ollut niin ronkeli seurastaan,
kunhan sydän vain oli avoin.
Hänet kirkollisjohtajat teurastaa
viattoman karitsan tavoin.
Hän on ystävä kaikkien syntisten
ja hän on myös tuttava kivun.
Eteen kaikkien pohjaanpalaneiden
tänään aukaisee taas uuden sivun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti