On rakkaus kuin lankakerä
Sanoi Nykänen
Se alkaa ja se loppuu
Kiistämään käy en
Taas yksinäni herään
Koitan iltaan suunnistaa
Vain lapset saavat minut
Vielä jaksamaan
Luulin jo syksyn tulleen
En uskonut, että mulle
Vois käydä näin
Luulin kaiken kauniin kuolleen
Mutta kun katsoit tuolleen
Taas toukokuun hehkuvan näin
On sekaisin vuodenajat
Ilmastonmuutos kai
Sä kesämekossasi
Heräämään mut sait
Sä sulamaan sait roudan
Toit kevään takaisin
Lausumalla sanat
Joita aina kaipasin
Luulin jo syksyn tulleen
En uskonut, että mulle
Vois käydä näin
Luulin kaiken kauniin kuolleen
Mutta kun katsoit tuolleen
Taas toukokuun hehkuvan näin
